Mökkiruokia

Mökillä ei tuijotella reseptejä vaan tehdään täysin fiiliksen pohjalta. Kaiken pitää olla nopeaa, että aika jää enemmän nautiskeluun. Silti tulee tehtyä paljon enemmän kuin kotona, koska tottakai kesään kuuluun ruualla nautiskelu :)

Kasvispaistos kuuluu meidän mökkiruokiin. Sitä syödään lisuukkeena muun ohessa. Torilta haetuista vihanneksista täytyy muistaa nauttia kesällä, kun talvella niitä ei saa. Ne säilyvät todella hyvin mökkiolosuhteissa, joten kauppareissuja ei tarvitse tehdä liian tiuhaan. Jokainen paistos voi olla erilainen ja sitä voi maustaa mitä saattuu löytymäänkin, yleensä suola ja yrtit pihalta riittävät oikein hyvin! Soijakastikekin sopii todella hyvin ja jos perusmaku jo kyllästyttää, niin voi maustaa eksoottisemminkin.

Paistokseen meillä menee muutama tai useampaa näistä kaapin sisällöstä riippuen:

Kevätsipuli

Kesäkurpitsaa

Kukkakaalia

Parsakaalia

Porkkanaa

Herneitä 

(myös puiseviksi muuttuneet herneet makeutuvat uudestaan pannulla)

Tomaattia

Fetaa

vain mielikuvitus rajana...

mausteina:

suola

rosmariini

rakuuna

meirami

curry

soijakastike

jne.

Mökillä ei ole niin väliä miltä ruoka näyttää. Yleensä tykkään tehdä nopeasti ja jämistä pitää osata varioida, kun säilytystilat ovat rajalliset. Pitsarinkuloiden tyyppiset kastikejämästä tehdyt pullaset kaulitaan kätevästi Marimekon isolla muovimukilla. Samaa olen käyttänyt pullanleivontaan, eikä erillistä kaulinta ole tullut ollenkaan ikävä.

Myös jälkiruuat on mökillä melko suurpiirteisiä. Turha hienostelu ei kuulu nopeaan tyyliin. Maku on pääasia kuitenkin ja se, että mökilläkin saa kaikkea spesiaalia syötävää. Kakkupohjat vedellään fiiliksellä riippuen porukan allergioistakin. Alla näkyvä kakku on viime kesältä, enkä muista sen koostumusta (en muista koskaan enää edes seuraavana päivänä, koska en edes mittaile mitään vaan laitan silmämääräisesti). Tämä on kuitenkin sarjassa vehnätön ja maidoton, koska pienin neiti söi tätä myös :)

C-vitamiinipommi

Ensimmäinen vuosi, kun meidän tyrnit tuottavat kunnolla. Ostetiin aikoinaan kaksi naarasta ja yksi uros ja istutettiin ne melko lähekkäin toisiaan. Kaduin tätä jälkeenpäin, kun näin, miten suuriksi ne voivat kasvaa. Kaupungin puistossa kotimme lähellä kasvaa tyrnipensaita ja ne on vaaaaltavia. Viime syksynä bongasin ne sieltä ja olivat täynnä marjoja, joita kukaan ei poimi. Ajattelin, että nostetaan omat pensaamme vielä ylös, mutta sitten kävikin niin, että ne tekivät ensimmäisen suuren sadon. Luulen, että ovat juurtuneet niin hyvin, ettei siirto enää kannata. Voi olla, että läheikkäin istuttamisesta on ollut se etu, että ainakin pölyttyvät tai miten sitten se niiden uronaarasjuttu meneekään...

Laitan tyrnit sellaisenaan pakkaseen, josta niitä voi napsia. Olen heittänyt niitä pirtelöidenkin joukkoon, missä hapan maku piiloutuu. Tässä on todella v ä r i k ä s t ä ruokaa.