Kurpitsapiirakkaa ja vaniljakiisseliä

Jokin aikaa sitten halkaistiin ulkoa viimeinen oranssi kurpitsa. Se säilyy pitkään pihalla, mutta ennen pakkasia piti viimeinen käyttää. Tällä kertaa tein keiton lisäksi kurpitsapiirakkaa, fiiliksen mukaan tietty, joten tarkkaa reseptiä ei ole. Tai oli se sillä hetkellä, mutten taas muistanut laittaa sitä muistiin. Tämä onnistui hyvin, joten lisää pitää tehdä joku päivä pakkasessa olevasta kurpitsasta. Alla oleva resepti on siis viitteellinen tuolta muistin lokeroista...

Jouluinen kurpitsapiirakka (pellillinen)

pohja:

250g voita tai margariinia

1,5dl sokeria (+ vaniljaa)

1dl maustamatonta soijajugurttia

2dl hienoa spelttijauhoa

2dl kaurajauhoa

hieman kaurahiutaleita

 leivinjauhetta

1 muna

täyte:

sokerissa ja vaniljassa keitettyä kurpitsasosetta

kermaa/maitoa (meillä laitettiin soijamaitoa)

 5 munaa

inkivääriä

kanelia

neilikkaa

(ripaus spelttijauhoa, jos haluaa varmistaa täytteen hyytymisen) 

Ripottelin vielä pellille levitetyn taikinan päälle hieman kaurahiutaleita, jotta täyte sitoutuu hyvin. Tein piirakan tällä kertaa pellille, koska korkeampana täytteen täytyy antaa jähmettyä jonkin aikaa ennen syömistä. Ohuempana oli heti valmis syötäväksi. Kuvassa kaadan täytettä pohjan päälle, joten täytteestä tuli suunnilleen yhtä paksu kuin taikinasta.

Meillä tehdään useimmiten vaniljakiisseli itse, koska se on niin helppoa ja kaupan valmistavarat sisältävät tiesmitä. Teen vaniljakiisselin sinisestä Alpron soijamaidosta (ei vaniljamaitoa, mikä sisältää ihan liikaa keinotekoista!), punaisesta tulee soijamaisempi maku, joten sitä käytetään suolaisissa ruuissa. Kaadan litran maitoa kattilaan ja samalla maissijauhoa. Teen sen silmämääräisesti, mutta Maizenan kyljellä on kyllä suhde kerrottuna. Litkusta en pidä, mutta liiankaan paksua se ei saa olla tai muuten jääkaapissa säilöttynä kiisseli menee klimppeihin. Se ei sinänsä ole katastrofi, koska kiisselin voi aina siivilöidä.  Niin tehdään hienoimmissa keittiöissäkin. Kiisseleiden tekemistä kotioloissa jännitetään aivan turhaan ja jotenkin kuvitellaan, että siitä pitäisi aina tulla täydellisen tasalaatuista. Muistaa vain aina laittaa jauhot kylmään nesteen kanssa sekaisin ennen lieden laittamista päälle. Jos itselle tulee maissijauhoa lorautettua liikaa ja näyttää siltä, että suurustuu liikaa niin maitoa vaan lisää joukkoon. Jos taas jää liian veteläksi, sekoitan jauhoa kylmän maitotilkan kanssa ja lisään joukkoon.

Maitoa ja maissijauhoa kannattaa vispata kattilan pohjaa myöden koko ajan ja varoa, ettei homma kiehahda yli. Jos kääntää selän ja antaa heti alkumetreillä kattilan seistä itsekseen, painuu jauho pohjaan ja palaa herkästi. Kiisselin kanssa seistään niin kauan vierekkäin, kunnen se on kiehunut. Muuten homma olikin melkein siinä eli kun seos on sakeutunut ja jauhonmaku keittynyt pois, voi kattilan laittaa syrjään jäähtymään. Lisää sokerin ja vaniljasokerin oman maun mukaan (ei vanilliinisokeria, mikä on kemian tuote vaan vaniljasokeria tai vaikka tangosta vaniljaa, jos haluaa alkaa hifistelemään). Voinokare tms. ei ole myöskään huono lisä. Meillä vaan on se paheellinen maidoton margariini, joten ei nyt hehkuteta sitä. Voi kuitenkin tvistaa makua ja lisää kiiltoa.

Jäähtyessään kiisselin pinnalle syntyy usein kuori, joten kannattaa tehdä mahdollinen siivilöinti vasta jäähtymisen jälkeen! Kuumalle piirakalle maistuisi kylmä vaniljakiisseli tai sitten kylmälle piirakalle lämmin kiisseli. Molemmat lämpimänä ei kai ole se ideaali, mutta hätäisenä sekin menee. Seuraavana päivänä jääkaappikylmä piirakka kylmän kiisselin kanssakin ok ;)

Teinivuosina tuli kokeiltua sellaista vaniljakiisseliä, jossa suurustinaineena oli kananmunaa ja sitä kannattaa myös kokeilla. Homma on hieman herkempi, koska seos ei saa kiehua tai muuten kananmunalle käy huonosti. Se on ns. herkempää hommaa, mutta ensin mainittu konsti ei sen kummempi kuin marjakiisselikään.

Maizenalla teen itse myös suklaavanukkaat eli sama homma kuin vaniljakiisseli, mutta lopuksi lisätään vielä suklaata/kaakaota (laitan vaniljaa myös). Ja tietenkin tummasta, aidosta kaakaojauheesta tulee parhainta. Niitä löytyy luomuna useampaa eli ei kannata kompastua kaupassa siihen vanhaan ja tuttuun valkoruskeapahviseen, jota varmaan käytettiin koulussakin tiikerikakkuun.

Annostelen vanukkaat moneen annokseen muumimukeihin tai kartiolaseihin,soijajugurttipurkin kansi (sama kuin raejuustossa) vain päälle ja pinoon jääkaappiin.

Varmoja lahjakirjoja

 Joululahjakirjat saa nykyisin tilattua netistä kilpailukykyisin hinnoin ja samalla välttyy tungokselta! Ei siis mikään huono homma, kun vaan keksii, mitä sieltä etsiä. Kirjakauppojen kahlaaminen on jotenkin vaikealukuista netin kautta. Tässä muutamia pommivarmoja vinkkejä!

Kemikaalicocktailin kirjoittajan, Noora Shinglerin, Marjoja ja maskaraa on mun mielestä lahjakirjojen aatelinen, täysin kotimainen ja omaan hyllyyn sen vuoksi hyvä, että sisältää joitakin reseptejä. Oli ällistyttävää lukea, miten joku syö samalla tavalla kuin itse. Joku toinen on siis käynyt samoja asioita läpi samaan aikaan, vaikkakin hieman eri syistä. Suuri ero on ehkä siinä, että itse en käytä ulkomaisia hedelmiä juurikaan ja saatan toisinaan käyttää sokeria ja hiivaa kirjoittajaa enemmän, mutta maidottomuus, venhättömyys, lisäaineettomuus, marjat, luomu jne. ovat täälläkin arkea. Suurin osa kirjasta on ruuasta, mutta sopiva lisäys tulee myös kosmetiikkaosuudesta. Naisille osuva lahja, vaikka toivoisin miestenkin lukevan tämän ;) Nykyään Noora kirjoittaa täällä.

Ja sitten miehille tai siis tottakai myös naisille, mutta tämä menee miehille varmasti. Ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin kirjat ovat niin suoraa puhetta, ettei miehen keskittymiskyky katkea. Nämä sisältävät sellaista tietoa, jotka kuluttajien olisi EHDOTTOMASTI tiedettävä. Jos siis ostat mitä tahansa ruokakaupasta, haluat tietää näiden kirjojen jutut. Toisin sanoen on aivan pöyristyttävää, mitä kaikkea me syömme, josta meillä ei ole hajuakaan. Suurin osa ei varmaan halua tietääkään, mitä suuhunsa laittaa. Tämä heppu kertoo hyvin ytimekkäästi asiansa ja miehille iskee varmasti hyvin tekninen kirjoitustyyli.  Ei voi sanoa muuta kuin voi apua, mitä kaikkea ja miten tärkeitä asioita meiltä kuluttajilta pimitetään. Niitäkään säädöksiä, mitä valmistajille on annettu, ei oikein tahdota noudattaa.

"Ruotsalaisessa Coopsin 360 gramman kääretortussa on tuoteselostuksen perusteella arviolta noin kaksi vadelmaa." (Aitoa ruokaa, s.101) Suomalaisessa Pirkan vastaavassa on BTW 18 E-lisäainetta ja sen lisäksi numeroimattomat, esim. keinotekoiset aromit. Miehiä saattaa myös kiinnostaa, miten suomalaiset (hyvin tavannomaiset, joita sinäkin olen  a i v a n  varmasti syönyt!) eineslihapullat ovatkin yllättäen valmistettu broilerinlihasta ja -nahasta. Vaikka kirjoittaja on ruotsalainen, otetaan suomalaiset tuotteet todella hyvin mukaan tarkasteltaviksi. Suosittelen siis ehdottomasti jokaiselle, joka joskus laittaa ruokaa suuhunsa!

Aurinkoista ruokaa on hieman vanhempi kirja, joka on hyvä perusteos uudenlaisen ruokakulttuurin omaksumiselle. Sen avulla aikoinaan tavasin muun muassa itujen idättämisohjeet. Tätä kirjaa näkee yhä vain myynnissä, eikä ihme. Ruohonjuuresta saadun ohjeen mukaan idätän nykyisin idut tosin metallisiivilässä, mikä on huippukeksintö. Asetan siivilän rasian päälle, jotta vedet pääsevät valumaan pois iduista ja laitan päälle kannen. Viritelmä ei siis tietenkään saa olla tiivis vaan sen pitää hengittää homehtumisen estämiseksi. Koska meillä ei ole keittiössä lainkaan yläkaappeja, kasvavat idut ihan ulos vedettävässä laatikostossa. Sieltä nostan siivilän pari kertaa päivässä huuhdeltavaksi haalealla vedellä ja parissa päivässä satsi on valmis. Tässä tavallisimpia ituja. 

Itse en ole vielä aloittanut itukautta eli tällä hetkellä ollaan nautittu vielä syksyn sadosta, esim. viimeinen pumpkin eli oranssi kurpitsa halkaistiin viime viikolla. Olen myös ilman huonoa omatuntoa tyhjentänyt pakastinta marjoista piittaamatta siitä loppuvatko ne kesken. Syötäväksihän ne on tarkoitettu ja parempia tietenkin, mitä nopeammin ne syö! Itukausi alkaa sitten joulun jälkeen ja siihenkin ehtii vielä kyllästyä ennen uutta tuoretta satoa. Harva muuten tietää, miten paljon idut sisältävät mm. c-vitamiinia!

Niksikirjat ovat todella hyviä hyllyntäytteitä eli näitä ei kertalukemalla sisäistä. Aivan mielettömän simppeleitä ja hyviä niksejä, joista suurin osa on unohdettu markkinoiden tuotua kallita tuotteita tarjolle. Meillä on muun muassa monet pesuaineet vaihdettu soodaan, etikkaan ja mäntysuopaan, koska mikään kaupan tuote ei ole niin tehokas, puhumattakaan kemiallisista aineista...

Nämä kirjat sopii kaikenikäisille. Vähän vanhemmatkin muistavat näitä lukiessaan, että ai niin, oma äiti aikoinaan tekikin näin. Jostain syystä käytännöt vain unohtuivat, kun olevinaan helppoa tuli tarjolle. Helpompaa kylläkin on olla vähemmässä orjuudessa markkinaihmeiden kanssa. Esim. ne kuuluisat kylpyhuoneen saumat eivät meillä puhdistu millään muulla niin hyvin kuin soodalla ja etikalla... Etikan hajun kyllä kestää, se haihtuu nopeasti pois. Parempi se kuin kemiallinen katku.

Tämä viimeisin on hieman out of season jouluna, mutta toivottavasti siitä olisi hyötynä ensi vuonna... Sitä pitää itsekin asennoitua uuteen satokauteen niin, ettei  silloin ole olevinaan maailman kiireisin ja jätä kaikkea tekemättä. Kyllä sitä niin kaduttaa talven aikana, kun yrittää etsiä kunnon ruokaa kivien alta.