Kauraihme!

Keksin jotain aivan uutta, jos nyt ei maailmassa kuitenkaan, mutta itselle uutta ;D Olen juonut nyt koko syksyn marjapirtelöitä lähes joka päivä ja vatsa kiittää. Ja kun leipääkin syö vain pari kertaa korkeintaan viikossa (vehnätöntä) niin vatsa toimii. Siis täysin päinvastoin, kun suomalaisten ruokasuositusten mukaisesti. Se leipämäärä, mitä meidän käsketään syömään on ihan leipomoiden humpuukia. Marjoista ja kasviksista saatavat kuidut on niiiin paljon parempia ja se on tullut todistetuksi omalle vatsalle vihdoin. Mutta tämä ei siis ollut se uusi asia, tästä leipäaiheesta kirjoittaa Noora Shingler Marjoja ja maskaraa -kirjassa, jota suosittelen todella!

Kuvan pirtelöön on menossa mustikoita, soijamaitoa, luomumanteleita, avokadoa ja hunajaa

Uusi keksintö on se, että laitan pirtelöön kaurapuuron jämät! Tuloksesta tulee aivan loistava! Pehmeä, samettinen ja kiinteämpi. Se kannattaa nauttia mahdollisimman nopeasti tai toisin sanoen jääkapissa kauran maku muuttuu siksi kauramaiseksi mauksi, mistä lapsena ei pidetty ja mitä perustehotuotetutkaurapuurot ovat muutenkin, kovaa ja terävän makuista. 

Meillä kaurapuurolle asetetaan korkea rima! Sen yli on toistaiseksi yltänyt vain lähiluomutilamme kaurapuuro sekä Siimeksen kaurapuuro, jonka suurkuluttajia ollaan! Se suojaa vatsaa ja jos olen muutaman päivän ollut syömättä sitä niin kyllä tuntuu vatsassa. Kaura on niin laadukasta ja käsittelemätöntä, että tehdään puuro veteen. Joukkoon hieman suolaa ja rasvaa. Pojat syövät sen sellaisenaan tai pienellä sokerilla. Minä laitan päälle kourallisen marjoja, useimmiten mustikkaa, koska vadelmaa on niin vähän. Myös puolukka käy, viinimarja ja kokonaiset karviaiset. Kippaan marjat jäisenä päälle ja puuro on heti sopivaa syötäväksi! Ollaan syöty viime vuosina kilomäärin tuota Siimestä vasemmalla ;) (kuva Siimeksen nettisivuilta)

Tuote, jolla vierotin itseäni pois lehmänmaidosta näkyy alla. (silloin en uskaltanut vielä juoda sellaisenaan soijamaitoa, koska olen ollut aina maidon mausta tarkka). Tähän ruusunmarjakiisseliin tutustuin jo teinivuosina, mutta viime vuodet olen ollut melko koukussa siihen. Kukkarolle huono juttu, mutta ruusunmarjakiisseliä ei niin vain itse tehdä. Tämä on myös täydellistä puuron päälle, murojen kanssa, sellaisenaan juomana, maustamattoman soijajugurtin kanssa tai pirtelössä tykö. Kaupan kiisseleiden kanssa saa olla todella varovainen. Ne ovat pääosin täyttä potaskaa! Lightversiot ja sokerittomat sisältävät lisättyä VETTÄ ja MAKEUTUSAINETTA. Ja siitä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Tämä ruusunmarjakiisseli on todellakin ainoa kiisseli, mitä kaupasta kotiin tuon. Muuten kiisselit tehdään itse. Panostaisin enemmän kunnon marjojen hankkimiseen! Kätevin tapa tehdä kiisseli on sekoittaa kylmä vesi ja perunajauho ja keittää ne keskenään läpinäkyväksi kiisseliksi. Kun se on valmista, lisätään mehu (jopa jäinen) ja jäiset marjat, jotka jäähdyttävät sopan heti syötäväksi. Näin ei tule myöskään kiehutettua marjojen c-vitamiineja huitin tuuttiin.

Kaurainen aamu- tai välipalapirtelö

• Kaurapuuron jämät (1-2 dl)
• Reilu kourallinen JÄISIÄ(*) marjoja (1-2 dl)
• Saman verran nestettä eli kauramaito, soijamaitoa, (soijavaniljamaito paheellinen superelämys) tms. (1-2dl)
• Makeutukseen hunajaa tai muutamia kuivattuja luomutaateleita!

Sekoitetaan kaikki blenderissä tai sauvasekottimella, kaurapuuro menee nopeasti hienoksi ja erityisesti Siimeksen menee sametiksi, eikä rakeeksi. Pirkan luomukaurapuuroa EI siis voi verratakaan oikeaan kaurapuuroon. Meillä käytetetään sitä vain joskus, kun haluaa pientä vaihtelua. Taateli vaatii hieman enemmän työstöä, mutta menee silpuksi aika helposti. Jos joku pelkää taatelia niin aivan turhaan! Pirtelöön se jättää loistavan maun ja makeuden.

 

Kuivatut luomutaatelit ovat sitten eri juttu kuin esim. Pirkan kuivatut taatelit. Olen käyttänyt luomutaateleita syksyn aikana paljon ja viime kerralla niitä ei ollut kaupassa saatavana. Mies osti Pirkan ei-luomua ja laitoin sitä sitten vanhaan tapaan. Ihmettelin, kun vauvan kasvoihin alkoi tulla näppyjä, joita meille tulee lisäaineista. Kävin läpi omia syömisiäni, enkä oikein keksinyt, että olisin syönyt mitään "kiellettyä". Sitten viime torstaina satuin kurkkaamaan Pirkan taatelipussin kylkeen. Sisältää taateleiden lisäksi SÄILÖNTÄainetta E202, siis kuivatut taatelit! Pistää niin vihaksi, nuo säilöntäaineet kun ovat meille pahimmasta päästä. Ei olisi tullut itsellä mieleenkään. Tässä siis esimerkki jälleen siitä, miten hyllyn vastaava naapurituote on lisäaineeton, mutta toiseen tungettu sontaa ihan vain varmuuden vuoksi. Niinkin pieni määrä kuin muutaman säilöntäaineellisen taatelin syöminen aiheutti mystisen ihottuman, joka loppui kyllä heti, kun jätin taatelit laatikkoon. Tekisi mieli palauttaa avaamaton pussi kokonaan.

Kuvassa luomusarjaa, jota todella suosittelen. Kaapista löytyy myös rusinoita, aprikooseja ja viikunoita. Viikuna on pirtelössä monelle ehkä hieman eksoottisempi kokemus, mutta taateli todella mieto makeuttaja.

(*)HUOM! Mitä enemmän laitat joukkoon jäisiä marjoja sitä enemmän siitä tulee sorbettimaista. Ja tämä versio ei ole epäterveellistä! Olen jopa verrannut sitä jäätelöön ja tämä kyllä voittaa! Ei tule pahaa jälkiolotilaa, kuten jäätelöstä (meillä ihan tofujäätelö tms.) ja jäätelöstä tulee aina niitä säilöntäainenäppyjä. Ja kun marjoja on PALJON ja JÄISIÄ niin pirtelö on uskomattoman piristävä. Sitä kannattaa siis kokeilla kahvijanon kolkutellessa!

Lopuksi pieni tietoisku kaurasta. Kun Paavo Nurmi voitti aikoinaan hurjan määrän olympiakultaa (lähes kaikki juoksulajit, juu, kyllä suomalainen...), hänen aamupalaansa ihmeteltiin kisapaikalla. Herra söi nimittäin kaurapuuroa. Muiden maiden edustajat naureskelivat, että sehän on hevosten ruokaa. Paavo Nurmi kommentoi tähän sitten, että sen vuoksi hän juokseekin kuin hevonen.

Minä jatkan ompelunkoneen polkemista kuin hevonen...

Pirtelöjä, pirtelöjä ja mutinaa myrkyistä

Muutama vuosi sitten tehtiin säännöllisesti erilaisia pirtelöjä. Smoothiet ovat todellinen trendi nykyään ja niihin jatkuvasti törmäessäni muistin kaivaa tuon blenderimme taas esiin. Sitä ei todellakaan saa laittaa kaappiin, jos haluaa, että sitä myös käytetään!

Taikasana kylmänjäiseen pirtelöön on jäiset marjat. Sillä saadaan vähän koostumusta, ettei tule aivan mehua. Lapsena laitoin paljon jäätelö siihen perinteiseen pirtelöön, jotta sain siitä tarpeeksi paksua. Näissä juomissa, joita nyt juodaan, ei käytetä ollenkaan jäätelöä, koska se sisältää turhia lisäaineita. Silti lapsille maistuu ihan yhtä hyvin, kun on muutama kikka kolmonen.

Jäiset marjat korvaavat jäätelön "jää"osuutta ja antavat rakennetta.

Banaani joukossa paksuntaa myös koostumusta.

Samaa ajaa myös avocado, joka tekee juoman todella pehmeäksi! Tässä muodossa avocado maistuu varmasti niillekin, jotka eivät oikein tiedä, miten sitä käyttää ja miltä sen pitäisi maistua.

Maustamaton jugurtti (meillä soijajugurtti) saostaa myös ja on vatsaystävällisempää kuin erilaiset maidot. Viimeiset kolme kikkaa myös pitävät juoman koostumuksen, kun taas pelkillä jäillä saostaminen johtaa sulamiseen...eli mehuuntumiseen.

Kuvassa pirtelön vihreys ei kunnolla näy, mutta kuten sanotaan, kaikki vahvasti vihreät ovat todella terveellisiä. Tein tämän avocadobanaanipirtelön lapsille. Sanotaan tätä vaikka hyvien rasvojen pirtelöksi :D

Hyvien rasvojen pirtelö

puolikas avocado (kypsä!)

1 banaani

maitoa (soija, kaura...)

pieni kourallinen kuorimattomia luomumanteleita

intiaani-/ruokosokeria/hunajaa ja ripaus vaniljaa, jos haluaa jälkiruokamaisemman

 (banaani yksistään makeuttaa jo paljon)

Oikealla yläkuvassa näkyy, miten keksin kierrättää jugurttipurkin kansia. Annostelen esim. itse tehtyjä vanukkaita kuvan tyyliin laseihin tai muumimukeihin. Niillä ei tietenkään ole jääkaappisäilytystä varten kansia ja muovikelmun kanssa räpeltäminen ei tunnu houkuttelevalta. Muovipurkkiin herkkuannoksen heittäminen on taas vähän brutaalia. Keksin sitten ottaa noita jugurttien muovikansia suojiksi. Näin lasit voi vaikka pinota jääkaappiin päällekkäin odottamaan syömistä.

Myönnetään, tämä on oma ulkomaalainen tuontipaheeni. Emme juuri osta ulkolaisia omenia, päärynöitä, marjoista, kurkuista ja tomaateista puhumattakaan. Jotain sieltäkin meidän pöytäämme tulevat eli avocadot, banaani (reilun kaupan) sekä sesonkiaikaan melonit. Etelä-Amerkikasta tuotuja en kyllä osta eli jokin järki pitää olla, miten kaukaa mikäkin tuodaan. Nyt kesäaikaan avokadoja sai espanjalaisiakin.

Mutta...Suomessa meitä kohtaa pieni ongelma eli raaka hedelmä. Kaikki joudutaan poimimaan raakana ja sitten toivotaan, että ne kypsyvät matkan aikana. Kaupassa avocadot, mangot ja nektariinit ovat todella raakoja ja kotona ne usein pilaantuvat ennen kuin kypsyvät! Keksittiin hyödyntää tätä alla näkyvää kannellista lasikulhoa kypsentämiseen. Kansi ei tietenkään saa olla tiivis, ettei homehdu. Tällä keinolla saadaan hedelmät kypsiksi vuorokaudessa tai parissa. (Testiryhmän toinen osio on tavallisessa kulhossa ja niissä ei tapahdu sen aikana mitään...). 

Kesällä saatiin hedelmät kypsiksi portaittan tällä keinolla, joten ei tullut sitä tilannetta, että ensin odotellaan viikko, että ne vihdoin kypsyisivät. Ja sitten viikon kuluttua iskee paniikki, kun kaikki samaan aikaan kypsyneet pitää syödä nopeasti ennen kuin ne pilaantuvat!

Sanottakoon vielä, että meillä ollaan allergisia hedelmien ja marjojen pinnassa oleville säilöntä- ja homeenestoaineille. Ollaan vältetty niitä ja tuntuu, että nyt kroppa ei kestä sitäkään, mitä ennen ja hyvä niin. Tietää ainakin, koska syö epäpuhdasta. Siinä se paha juttu onkin, kun ihmiset sietävät noita myrkkyjä nykyisin suht. hyvin ja sitten syövät niitä tietämättään, mitä kaikkea pinnalla on. Toisaalta sitten näkee yhä enemmän sitä toista ääripäätä eli tullaan hengenvaarallisesti allergiseksi, kun kuppi on ns. täynnä.

Suosittelen sellaista testiä, että pesee talvella mandariineista yhden oikein hyvin hanan alla, vaikka perunaharjalla. Laittaa mandariinin toisten viereen ja katsoo, mitä tapahtuu. Se menee homeeseen nopeammin kuin uskookaan! Sama juttu nektariineissa. Kesällä rasiassa oli yksi, johon oli ilmeisesti tyven kuoppaan osunut huonosti homeenestomyrkyt ja oli tietenkin täydessä homeessa pitkän matkan jälkeen. Hedelmiä ei todellakaan ole luotu kuljetettaviksi maapallon puolelta toiselle...puhumattakaan ohutkuorisista marjoista.

 

Allerginen reaktio, jonka saamme tuosta myrkystä on punaista, pilkkumaista ihottumaa, minikokoista vesikelloa. Kysyin aikoinaan lääkäriltä asiasta, että mitä on, koska olin kärsinyt siitä jo todella pitkään ja kämmenten ja sormien kutiaminen, raapiminen ja kirvely oli todella inhottavaa! Lääkäri totesi, että se on vain jotain, se tulee ja menee, eikä sitä tiedä, mitä se on. Ei siis sanonut mitään allergiasta tms.  Yritti vältellä koko aihetta. Todella ikävää, miten vähän tiedostettuja nämä asiat vieläkin ovat. 

Kesällä meillä riitti, että söin yhden nektariinin päivässä, jonka pesin ja lopulta epätoivoissani kokeilin vielä kuorimista! Silti seuraavana päivänä vesikellot alkoivat nousta mulla käsiin ja nuori neiti imeväinen meni kauttaaltaan pilkuille. Vauvanruuissa olevista persikoista, nektariineista jne ei tule mitään reaktiota, koska ne ovat myrkyttömiä.  Peseminen ei siis todellakaan riitä tuoreissa ulkomaisissa hedelmissä. Myrkky on imeytynyt paaaaljon syvemmälle. Tämä on myös syy, miksi meille ei osteta viinirypäleitä. Olisi täysin hullua lähteä hinkaamaan puhtaaksi kaikkia yksitellen, eikä se mitään auttaisi, puhumattakaan, kun joku huuhtelee ne pikaisesti vain kylmällä vedellä...

Suomalaiset miehet ovat usein tässä mestareita eli korkeintaan hinkaavat ulkomaalaista omenaa farkkujaan vasten ja sitten ääntä kohti. Oma mieheni sai tästä kerran opetuksen, kun oli ostanut meille espanjalaista jäävuorisalaattia. Itse kieltäydyin syömästä sitä, koska se oli säilynyt jääkaapissamme jo kolme viikko täysin muuttumattomana!!! Mies päätti sitten pistää sen poskeensa ja kasvot alkoivat muuttua punalaikullisiksi ja turvota. Sen jälkeen ei ole ulkomaalaista kasvista kotiin tuonut. 

P.S. Samaa ihottumaan meillä saadaan myös karkeista, jäätelöstä ja oikeastaan kaikesta, jossa on reilusti lisä- ja säilöntäaineita.

P.P.S. Meillä herkutellaan silti aika usein... :D