C-vitamiinipommi

Ensimmäinen vuosi, kun meidän tyrnit tuottavat kunnolla. Ostetiin aikoinaan kaksi naarasta ja yksi uros ja istutettiin ne melko lähekkäin toisiaan. Kaduin tätä jälkeenpäin, kun näin, miten suuriksi ne voivat kasvaa. Kaupungin puistossa kotimme lähellä kasvaa tyrnipensaita ja ne on vaaaaltavia. Viime syksynä bongasin ne sieltä ja olivat täynnä marjoja, joita kukaan ei poimi. Ajattelin, että nostetaan omat pensaamme vielä ylös, mutta sitten kävikin niin, että ne tekivät ensimmäisen suuren sadon. Luulen, että ovat juurtuneet niin hyvin, ettei siirto enää kannata. Voi olla, että läheikkäin istuttamisesta on ollut se etu, että ainakin pölyttyvät tai miten sitten se niiden uronaarasjuttu meneekään...

Laitan tyrnit sellaisenaan pakkaseen, josta niitä voi napsia. Olen heittänyt niitä pirtelöidenkin joukkoon, missä hapan maku piiloutuu. Tässä on todella v ä r i k ä s t ä ruokaa.

Pirtelöjä, pirtelöjä ja mutinaa myrkyistä

Muutama vuosi sitten tehtiin säännöllisesti erilaisia pirtelöjä. Smoothiet ovat todellinen trendi nykyään ja niihin jatkuvasti törmäessäni muistin kaivaa tuon blenderimme taas esiin. Sitä ei todellakaan saa laittaa kaappiin, jos haluaa, että sitä myös käytetään!

Taikasana kylmänjäiseen pirtelöön on jäiset marjat. Sillä saadaan vähän koostumusta, ettei tule aivan mehua. Lapsena laitoin paljon jäätelö siihen perinteiseen pirtelöön, jotta sain siitä tarpeeksi paksua. Näissä juomissa, joita nyt juodaan, ei käytetä ollenkaan jäätelöä, koska se sisältää turhia lisäaineita. Silti lapsille maistuu ihan yhtä hyvin, kun on muutama kikka kolmonen.

Jäiset marjat korvaavat jäätelön "jää"osuutta ja antavat rakennetta.

Banaani joukossa paksuntaa myös koostumusta.

Samaa ajaa myös avocado, joka tekee juoman todella pehmeäksi! Tässä muodossa avocado maistuu varmasti niillekin, jotka eivät oikein tiedä, miten sitä käyttää ja miltä sen pitäisi maistua.

Maustamaton jugurtti (meillä soijajugurtti) saostaa myös ja on vatsaystävällisempää kuin erilaiset maidot. Viimeiset kolme kikkaa myös pitävät juoman koostumuksen, kun taas pelkillä jäillä saostaminen johtaa sulamiseen...eli mehuuntumiseen.

Kuvassa pirtelön vihreys ei kunnolla näy, mutta kuten sanotaan, kaikki vahvasti vihreät ovat todella terveellisiä. Tein tämän avocadobanaanipirtelön lapsille. Sanotaan tätä vaikka hyvien rasvojen pirtelöksi :D

Hyvien rasvojen pirtelö

puolikas avocado (kypsä!)

1 banaani

maitoa (soija, kaura...)

pieni kourallinen kuorimattomia luomumanteleita

intiaani-/ruokosokeria/hunajaa ja ripaus vaniljaa, jos haluaa jälkiruokamaisemman

 (banaani yksistään makeuttaa jo paljon)

Oikealla yläkuvassa näkyy, miten keksin kierrättää jugurttipurkin kansia. Annostelen esim. itse tehtyjä vanukkaita kuvan tyyliin laseihin tai muumimukeihin. Niillä ei tietenkään ole jääkaappisäilytystä varten kansia ja muovikelmun kanssa räpeltäminen ei tunnu houkuttelevalta. Muovipurkkiin herkkuannoksen heittäminen on taas vähän brutaalia. Keksin sitten ottaa noita jugurttien muovikansia suojiksi. Näin lasit voi vaikka pinota jääkaappiin päällekkäin odottamaan syömistä.

Myönnetään, tämä on oma ulkomaalainen tuontipaheeni. Emme juuri osta ulkolaisia omenia, päärynöitä, marjoista, kurkuista ja tomaateista puhumattakaan. Jotain sieltäkin meidän pöytäämme tulevat eli avocadot, banaani (reilun kaupan) sekä sesonkiaikaan melonit. Etelä-Amerkikasta tuotuja en kyllä osta eli jokin järki pitää olla, miten kaukaa mikäkin tuodaan. Nyt kesäaikaan avokadoja sai espanjalaisiakin.

Mutta...Suomessa meitä kohtaa pieni ongelma eli raaka hedelmä. Kaikki joudutaan poimimaan raakana ja sitten toivotaan, että ne kypsyvät matkan aikana. Kaupassa avocadot, mangot ja nektariinit ovat todella raakoja ja kotona ne usein pilaantuvat ennen kuin kypsyvät! Keksittiin hyödyntää tätä alla näkyvää kannellista lasikulhoa kypsentämiseen. Kansi ei tietenkään saa olla tiivis, ettei homehdu. Tällä keinolla saadaan hedelmät kypsiksi vuorokaudessa tai parissa. (Testiryhmän toinen osio on tavallisessa kulhossa ja niissä ei tapahdu sen aikana mitään...). 

Kesällä saatiin hedelmät kypsiksi portaittan tällä keinolla, joten ei tullut sitä tilannetta, että ensin odotellaan viikko, että ne vihdoin kypsyisivät. Ja sitten viikon kuluttua iskee paniikki, kun kaikki samaan aikaan kypsyneet pitää syödä nopeasti ennen kuin ne pilaantuvat!

Sanottakoon vielä, että meillä ollaan allergisia hedelmien ja marjojen pinnassa oleville säilöntä- ja homeenestoaineille. Ollaan vältetty niitä ja tuntuu, että nyt kroppa ei kestä sitäkään, mitä ennen ja hyvä niin. Tietää ainakin, koska syö epäpuhdasta. Siinä se paha juttu onkin, kun ihmiset sietävät noita myrkkyjä nykyisin suht. hyvin ja sitten syövät niitä tietämättään, mitä kaikkea pinnalla on. Toisaalta sitten näkee yhä enemmän sitä toista ääripäätä eli tullaan hengenvaarallisesti allergiseksi, kun kuppi on ns. täynnä.

Suosittelen sellaista testiä, että pesee talvella mandariineista yhden oikein hyvin hanan alla, vaikka perunaharjalla. Laittaa mandariinin toisten viereen ja katsoo, mitä tapahtuu. Se menee homeeseen nopeammin kuin uskookaan! Sama juttu nektariineissa. Kesällä rasiassa oli yksi, johon oli ilmeisesti tyven kuoppaan osunut huonosti homeenestomyrkyt ja oli tietenkin täydessä homeessa pitkän matkan jälkeen. Hedelmiä ei todellakaan ole luotu kuljetettaviksi maapallon puolelta toiselle...puhumattakaan ohutkuorisista marjoista.

 

Allerginen reaktio, jonka saamme tuosta myrkystä on punaista, pilkkumaista ihottumaa, minikokoista vesikelloa. Kysyin aikoinaan lääkäriltä asiasta, että mitä on, koska olin kärsinyt siitä jo todella pitkään ja kämmenten ja sormien kutiaminen, raapiminen ja kirvely oli todella inhottavaa! Lääkäri totesi, että se on vain jotain, se tulee ja menee, eikä sitä tiedä, mitä se on. Ei siis sanonut mitään allergiasta tms.  Yritti vältellä koko aihetta. Todella ikävää, miten vähän tiedostettuja nämä asiat vieläkin ovat. 

Kesällä meillä riitti, että söin yhden nektariinin päivässä, jonka pesin ja lopulta epätoivoissani kokeilin vielä kuorimista! Silti seuraavana päivänä vesikellot alkoivat nousta mulla käsiin ja nuori neiti imeväinen meni kauttaaltaan pilkuille. Vauvanruuissa olevista persikoista, nektariineista jne ei tule mitään reaktiota, koska ne ovat myrkyttömiä.  Peseminen ei siis todellakaan riitä tuoreissa ulkomaisissa hedelmissä. Myrkky on imeytynyt paaaaljon syvemmälle. Tämä on myös syy, miksi meille ei osteta viinirypäleitä. Olisi täysin hullua lähteä hinkaamaan puhtaaksi kaikkia yksitellen, eikä se mitään auttaisi, puhumattakaan, kun joku huuhtelee ne pikaisesti vain kylmällä vedellä...

Suomalaiset miehet ovat usein tässä mestareita eli korkeintaan hinkaavat ulkomaalaista omenaa farkkujaan vasten ja sitten ääntä kohti. Oma mieheni sai tästä kerran opetuksen, kun oli ostanut meille espanjalaista jäävuorisalaattia. Itse kieltäydyin syömästä sitä, koska se oli säilynyt jääkaapissamme jo kolme viikko täysin muuttumattomana!!! Mies päätti sitten pistää sen poskeensa ja kasvot alkoivat muuttua punalaikullisiksi ja turvota. Sen jälkeen ei ole ulkomaalaista kasvista kotiin tuonut. 

P.S. Samaa ihottumaan meillä saadaan myös karkeista, jäätelöstä ja oikeastaan kaikesta, jossa on reilusti lisä- ja säilöntäaineita.

P.P.S. Meillä herkutellaan silti aika usein... :D

Pieni puurovertailu

Maidottomalle vauvalle löytyy vauvanruokaostastolta erittäin nihkeästi puuroja ja muutekin valikoima allergisille on melkoisen tympeä. Ei siis ihme, että allergiaperheessä on totuttu monet asiat tekemään itse alusta asti, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Kaikkiruokaisten vauvojen vanhempien kuulee melkoisen usein sanovan, ettei heillä ole aikaa eikä viitseliäisyyttä tehdä vauvanruokia itse vaan syötetään suoraan purkista. Allergiaperheellä taas viitseliäisyyttä ja aikaa on löydyttävä, koska valmissoseet ovat niin seka-aineisia, että aina löytyy jokin mikä ei käy ja jos esim. rypsiöljy ei käy, niin sitten ei käy mikään. En ole purkkivastainen tai tuomitse ketään. Parempi vauvanruokapurkki vauvalle kuin lisäaineellinen eines pikkulapselle.

Meillä on ostettu purkkiruokana lähinnä sellaista, jota on vaikea valmistaa (ruusunmarjasose) tai Suomessa raaka-aineena sisältää ylimääräisiä aineita (esim. mango, päärynä...). 

Ruusunmarjalle ylistys, se oli ainoa marja/hedelmä, joka sopi A:lle alle 2-vuotiaana. Sitä on siis ollut meillä paljon!!! Sitten valmistaja keksi lisätä joukkoon viinirypälettä, toisessa päärynää, joten suru meinasi päästä. Talvella kun on huono alkaa opiskella ruusunmarjasoseen valmistusta. Jostakin löysimme pakasteena sokeroimatonta sosetta, mutta se tuli läpi, koska oli liian vanhvaa. Meillä siis reaktioon ei vaikuttanut ainoastaan aine vaan sen koostumus eli miten mieto se oli, oliko pakastettu, soseutettu jne. 

Ruusunmarjavadelma kuitenkin meni ja sille siis seuraava ylistys. Tämän ruusunmarja sekä jo edellisessä postauksessa vilahtaneen kurpitsariisin kanssa syntyi lasipurkkeja ihan tarpeeksi muuta säilöntää varten, esim. kesäkurpitsaa, myöhemmin meni myös kukkakaali ja parsakaali.

Ensipuurona meillä käytetään Hollen riisivelliä sekä vellimuodossa että puurona. Näitä paketteja on ladattu aikoinaan kaappeihin suoraan pahvilaatikosta, koska oli valkoisen riisijauhon kanssa ainoa riisimuoto, mikä kävi. Muksujen vastaava maidoton ensipuuro tuli läpi, vaikka on valkoista, eikä tujumpaa täysjyväriisiä. 

Kuopus on aloittanut Hollen riisivellistä ja hyvin menee hänellekin. Ensin sekoitin sen kieuhuvaan veteen ja hetken päästä sekoitin apteekin maitojauhetta (maitoallergisten). Sitten tiirailin selostetta tarkemmin ja siinä ehdotettiin, että lämmittää rintamaitoa vesihauteessa max. 40 asteiseksi ja lisää jauheen. Sillä ollaan nyt menty, eikä tällä hetkellä ole tarvinnut ostaa apteekin maitoa. En ole halunnut viedä pientä vielä maitoaltistukseen, joten Kelan korvauksia siitä ei saada ja muutenkin oma maito riittää ja hyvä jos sitä vaan voi hyödyntää ruokaan (Iltaisin maitoa ei varmaan niin paljon tulisi puuroa varten, mutta pumppaan aamulla sen verran, että riittää).

Mutta sitten menin hätäpäissäni ostamaan Muksujen riisivelliä, koska Holle oli loppumassa, eikä luomukauppaa ole ihan lähellä. Siitä styroksijauheesta oli pakko ottaa vertailukuva Hollen kanssa, oli siis aivan vitivalkoista! Ei tarvitse varmaan kauan arvailla, mitä meillä ostetaan taas jatkossa. Pitänee kai hakea taas pahvilaatikollinen varastoon ;)

Oikean kuvan yläosassa on Muksujen vastaavaa, alapuolella Hollen...

Yhtenä iltana mamselli ryhtyi vähän vauhdikkaaksi ja oli hieman sotkuisempi puuron maistelu...

Sunnuntain kurpitsat

Viime viikolla saapui luomutilalta tilaus, joka sisälsi kaikkea tarpeellista talven varalle. Saimme muun muassa neljä isoa oranssia kurpitsaa, joka on suosikkini kurpitsalajikkeista. Se on ruokaisin ja värikkäin. Kesäkurpitsaa käytetään kesäaikaan myös paljon, mutta valitettavasti keltainen aiheuttaa pientä kammoa pilkkelssimuistojen vuoksi. Sosekeittoon sitäkin voisi lisäillä. 

Meidän moniallergiselle tämä oranssi oli ensimmäinen kiinteä, joka saatiin menemään 9-10-kuisena. Tarkemmin se oli kuvassa näkyvä sosepurkki, joka sittemmin on hieman muuttunut. 

Mies oli tänään asialla ja valmisti kurpitsakeiton. Ihastuin kurpitsakeittoon aikoinaan Ranskassa. Silloin Suomessa syötiin vielä harvoin kasvissosekeittoja. Taisi olla enemmänkin sairaalaruokaa meillä. Ranskassa taas suosittua syys-/talviruokaa  :) 

 

 

 

Päivän kurpistsakeitto

iso oranssi kurpitsa (6kg)

3 sipulia

rypsiöljyä

vettä

lipstikkaa

suolaa

rosepippuria

rakuunaa

Paloitellaan kurpitsa ja sipuli. Paistetaan sipuli kattilassa, lisätään mausteet, kurpitsat, vettä hieman pohjalle, annetaan kiehua ja lopuksi soseutetaan. Keittoon voi lisätä kermaa, soijakermaa tai kaurakermaa annosteluvaiheessa.

Meillä käytetään blenderin sijaan kuumissa pöperöissä aina sauvasekoitinta, koska blenrissä on vaarana tapahtua ilmiö tulivuori. Kylmät pirtelöt taas sopivat siihen käyttöön.

Luomu-kset

Tästä se alkaa. Ajattelin jakaa arjestamme myös ruokaan ja muuhun luomuun liittyvät oivallukset. Pesä puussa -blogiin päivitän enemmän ei-syötäviä kätten tuotoksia. Kerrottavaa on pöperöpuolella vaikka millä mitalla, joten täytettäköön tätä pikkuhiljaa. Vauva-arki rutistaa ajan hyvin tiiviiksi, joten pitänee kai lisätä vain tehokkuutta.

Perhessä on allergioita ja suurimpana ohjenuorana on maidottomuus. Tai paremminkin lehmänmaidottomuus. Seuraava ohjenuora on lisäaineettomuus ja tietenkin käsi kädessä tämän kanssa kulkee luomu. Kasvissyöjiä emme valitettavasti ole, mutta lihan osuus on huomattavasti pienempi kuin ennen. Kaikki tämä ei ole tapahtunut hetkessä vaan on tulosta viiden vuoden ruokaremontin jälkeen. Ja tämä remontti jatkuu koko ajan lisää, koska saamme uutta tietoa ja alan markkinat muuttuvat (onneksi) jo parempaan suuntaan.

Mikään ei tietenkään lähtenyt vapaaehtoisuudesta, yhtäkkisestä oivalluksesta tai ruokauskoon tulemisesta (nostettakoon hattua niille, joilla nuo konstit riittävät). Meillä vastaan tuli pakko, koska keskimmäinen lapsi syntyi huonovointisena, toisin sanoen hänen vatsansa ei ottanut vastaan juuri mitään. 

Reilun viiden vuoden jälkeen ollaan paljon viisaampia siitä, mitä suuhun laitamme. Emme syö monipuolisesti länsimaalaisen kultturin valtavirran valossa (markettien tarjonnan valossa), mutta syömme silti MONIpuolisesti, värikkäästi, puhtaasti ja ravinteikkaasti. Ihminen voi siis syödä olevinaan monipuolisesti syömällä kaikkea, mitä marketit tarjoavat. Siitä on tullut osa kulttuuria ja uskomme jo sen olevat normaalia. Ihmistä ei kuitenkaan ole tarkoitettu syömään sitä kaikkea, mitä värikkään muovipussit meille mainostavat. Ihmisen ei tarvitse saada kaikkea näille leveyspiirille eksoottista aina ja heti -tyyliin. Maalaisjärki on kadonnut yhä kauemmas ja olemme vieraantuneet siitä, mistä ruoka tulee ja miten se päätyy lautasellemme.  

Jos olet poikennut tästä valtavirrasta, olet saanut leiman viherpiipertäjänä, allergisena ongelmikkona tai muuten vain häiriötä ravintoloissa ja ruokatiskeillä aiheuttavana. Aivan kuin ruuan sisällön tai alkuperän kysyminen olisi väärin. Näin se koetaan, koska harvaa on enää kiinnostanut, mitä suuhunsa laittaa. Valmistajat ja kauppiaat ovat voineet myydä ihan mitä vaan, koska kansa ostaa halvan hinnan, paketin ulkoasun tai mainossloganeiden perusteella. Kevyttuotteet laihduttavat ja Aktiviat auttavat.

Onneksi kaikki on muuttumassa ja muidenkin vaihtoehtojen toteuttaminen mahdollista, jopa helppoa. No, jos ei ihan aloittelijalle helppoa, niin ainakin paljon helpompaa kuin ennen. Nostetaan hattua jälleen niille, jotka ovat toteuttaneet tämän 1980-1990-luvuilla.

Lähilukua harrastaville ilmoitettakoon, että emme ole ehdottomia, (siksi kyse ei ole mistään uskon noudattamisesta). Meidänkin perhe käy joskus hätätilanteessa Hesellä ja ehkä tulee karkkiakin maistettua. En halua moralisoida muita vaan tarkastella aihessa omasta näkökulmastamme. Vanhempina olemme vastuussa omista lapsistamme ja siitä, mitä he syövät. Uskokaa vaan, mitä taistelua meillä käydään karkkien ja muun vastaavan kanssa koko ajan! Lapset haluavat tietenkin sitä, mitä on kavereilla, naapureilla, kummeilla ja kaimoilla, eikä TV-mainonta tai kaupan hylly auta meitä yhtään!

Olen kuullut myös voivotteluja "Miten meidän lapsiparat eivät saa syödä karkkia", mikä sinänsä ei pidä paikkansa. Meillä herkutellaan ehkä liiankin kanssa, mutta herkku ei ole ensimmäinen MegaMixSuperPussi kassanjonon pielessä. Ja valitettavasti joskus sekin on, koska niiltä on vaikea välttyä kavereiden luona, synttäreillä, lahjana, elokuvareissulla eli spesiaalitilanteessa...ja joskus tuntuu, että spesiaalitilanne on koko ajan. Yritetään kuitenkin parhaamme ja nautitaan silti elämästä.

Toivon, että blogi antaa ideoita lukijoille, mutta parasta olisi myös itse saada uutta tietoa ja inspiraatiota tätä kautta. Kommentoikaa ja ideoikaa rohkeasti kanssani :)

Basilikaa kuivumassa...