Mökkiruokia

Mökillä ei tuijotella reseptejä vaan tehdään täysin fiiliksen pohjalta. Kaiken pitää olla nopeaa, että aika jää enemmän nautiskeluun. Silti tulee tehtyä paljon enemmän kuin kotona, koska tottakai kesään kuuluun ruualla nautiskelu :)

Kasvispaistos kuuluu meidän mökkiruokiin. Sitä syödään lisuukkeena muun ohessa. Torilta haetuista vihanneksista täytyy muistaa nauttia kesällä, kun talvella niitä ei saa. Ne säilyvät todella hyvin mökkiolosuhteissa, joten kauppareissuja ei tarvitse tehdä liian tiuhaan. Jokainen paistos voi olla erilainen ja sitä voi maustaa mitä saattuu löytymäänkin, yleensä suola ja yrtit pihalta riittävät oikein hyvin! Soijakastikekin sopii todella hyvin ja jos perusmaku jo kyllästyttää, niin voi maustaa eksoottisemminkin.

Paistokseen meillä menee muutama tai useampaa näistä kaapin sisällöstä riippuen:

Kevätsipuli

Kesäkurpitsaa

Kukkakaalia

Parsakaalia

Porkkanaa

Herneitä 

(myös puiseviksi muuttuneet herneet makeutuvat uudestaan pannulla)

Tomaattia

Fetaa

vain mielikuvitus rajana...

mausteina:

suola

rosmariini

rakuuna

meirami

curry

soijakastike

jne.

Mökillä ei ole niin väliä miltä ruoka näyttää. Yleensä tykkään tehdä nopeasti ja jämistä pitää osata varioida, kun säilytystilat ovat rajalliset. Pitsarinkuloiden tyyppiset kastikejämästä tehdyt pullaset kaulitaan kätevästi Marimekon isolla muovimukilla. Samaa olen käyttänyt pullanleivontaan, eikä erillistä kaulinta ole tullut ollenkaan ikävä.

Myös jälkiruuat on mökillä melko suurpiirteisiä. Turha hienostelu ei kuulu nopeaan tyyliin. Maku on pääasia kuitenkin ja se, että mökilläkin saa kaikkea spesiaalia syötävää. Kakkupohjat vedellään fiiliksellä riippuen porukan allergioistakin. Alla näkyvä kakku on viime kesältä, enkä muista sen koostumusta (en muista koskaan enää edes seuraavana päivänä, koska en edes mittaile mitään vaan laitan silmämääräisesti). Tämä on kuitenkin sarjassa vehnätön ja maidoton, koska pienin neiti söi tätä myös :)

Suklaakiisseliä vaahdolla

Kesä tulee taas ja josko saisi kipinää päivittää tätä ruokapuolta. Mökillä ei ole kuin mummalla pieni pakastin, mutta koska sinne on jonkin verran matkaa kaupasta niin jäätelöitä ei sinne mielellään kuljettaisi. Jotain hyvää pitää kuitenkin saada. Tässä suklaakiisseli soijakermavaahdolla.

Sinistä soijamaitoa (=makea maitoversio)

Maissijauhoa

Kaakaojauhoa

Vaniljaa

Margariinia (meillä maidotonta, muuten olis voita)

Kookossokeria

Ruokosokeria

Kaakaonibsirouhetta

Soijakermavaahtoa

Annostelen kuumana kulhoihin, joita riittää myös seuraavaan päivään. 

Ja annoksen on turha olla mikään pieni kiusaa tekevä pikkupurkki :)

Kurpitsapiirakkaa ja vaniljakiisseliä

Jokin aikaa sitten halkaistiin ulkoa viimeinen oranssi kurpitsa. Se säilyy pitkään pihalla, mutta ennen pakkasia piti viimeinen käyttää. Tällä kertaa tein keiton lisäksi kurpitsapiirakkaa, fiiliksen mukaan tietty, joten tarkkaa reseptiä ei ole. Tai oli se sillä hetkellä, mutten taas muistanut laittaa sitä muistiin. Tämä onnistui hyvin, joten lisää pitää tehdä joku päivä pakkasessa olevasta kurpitsasta. Alla oleva resepti on siis viitteellinen tuolta muistin lokeroista...

Jouluinen kurpitsapiirakka (pellillinen)

pohja:

250g voita tai margariinia

1,5dl sokeria (+ vaniljaa)

1dl maustamatonta soijajugurttia

2dl hienoa spelttijauhoa

2dl kaurajauhoa

hieman kaurahiutaleita

 leivinjauhetta

1 muna

täyte:

sokerissa ja vaniljassa keitettyä kurpitsasosetta

kermaa/maitoa (meillä laitettiin soijamaitoa)

 5 munaa

inkivääriä

kanelia

neilikkaa

(ripaus spelttijauhoa, jos haluaa varmistaa täytteen hyytymisen) 

Ripottelin vielä pellille levitetyn taikinan päälle hieman kaurahiutaleita, jotta täyte sitoutuu hyvin. Tein piirakan tällä kertaa pellille, koska korkeampana täytteen täytyy antaa jähmettyä jonkin aikaa ennen syömistä. Ohuempana oli heti valmis syötäväksi. Kuvassa kaadan täytettä pohjan päälle, joten täytteestä tuli suunnilleen yhtä paksu kuin taikinasta.

Meillä tehdään useimmiten vaniljakiisseli itse, koska se on niin helppoa ja kaupan valmistavarat sisältävät tiesmitä. Teen vaniljakiisselin sinisestä Alpron soijamaidosta (ei vaniljamaitoa, mikä sisältää ihan liikaa keinotekoista!), punaisesta tulee soijamaisempi maku, joten sitä käytetään suolaisissa ruuissa. Kaadan litran maitoa kattilaan ja samalla maissijauhoa. Teen sen silmämääräisesti, mutta Maizenan kyljellä on kyllä suhde kerrottuna. Litkusta en pidä, mutta liiankaan paksua se ei saa olla tai muuten jääkaapissa säilöttynä kiisseli menee klimppeihin. Se ei sinänsä ole katastrofi, koska kiisselin voi aina siivilöidä.  Niin tehdään hienoimmissa keittiöissäkin. Kiisseleiden tekemistä kotioloissa jännitetään aivan turhaan ja jotenkin kuvitellaan, että siitä pitäisi aina tulla täydellisen tasalaatuista. Muistaa vain aina laittaa jauhot kylmään nesteen kanssa sekaisin ennen lieden laittamista päälle. Jos itselle tulee maissijauhoa lorautettua liikaa ja näyttää siltä, että suurustuu liikaa niin maitoa vaan lisää joukkoon. Jos taas jää liian veteläksi, sekoitan jauhoa kylmän maitotilkan kanssa ja lisään joukkoon.

Maitoa ja maissijauhoa kannattaa vispata kattilan pohjaa myöden koko ajan ja varoa, ettei homma kiehahda yli. Jos kääntää selän ja antaa heti alkumetreillä kattilan seistä itsekseen, painuu jauho pohjaan ja palaa herkästi. Kiisselin kanssa seistään niin kauan vierekkäin, kunnen se on kiehunut. Muuten homma olikin melkein siinä eli kun seos on sakeutunut ja jauhonmaku keittynyt pois, voi kattilan laittaa syrjään jäähtymään. Lisää sokerin ja vaniljasokerin oman maun mukaan (ei vanilliinisokeria, mikä on kemian tuote vaan vaniljasokeria tai vaikka tangosta vaniljaa, jos haluaa alkaa hifistelemään). Voinokare tms. ei ole myöskään huono lisä. Meillä vaan on se paheellinen maidoton margariini, joten ei nyt hehkuteta sitä. Voi kuitenkin tvistaa makua ja lisää kiiltoa.

Jäähtyessään kiisselin pinnalle syntyy usein kuori, joten kannattaa tehdä mahdollinen siivilöinti vasta jäähtymisen jälkeen! Kuumalle piirakalle maistuisi kylmä vaniljakiisseli tai sitten kylmälle piirakalle lämmin kiisseli. Molemmat lämpimänä ei kai ole se ideaali, mutta hätäisenä sekin menee. Seuraavana päivänä jääkaappikylmä piirakka kylmän kiisselin kanssakin ok ;)

Teinivuosina tuli kokeiltua sellaista vaniljakiisseliä, jossa suurustinaineena oli kananmunaa ja sitä kannattaa myös kokeilla. Homma on hieman herkempi, koska seos ei saa kiehua tai muuten kananmunalle käy huonosti. Se on ns. herkempää hommaa, mutta ensin mainittu konsti ei sen kummempi kuin marjakiisselikään.

Maizenalla teen itse myös suklaavanukkaat eli sama homma kuin vaniljakiisseli, mutta lopuksi lisätään vielä suklaata/kaakaota (laitan vaniljaa myös). Ja tietenkin tummasta, aidosta kaakaojauheesta tulee parhainta. Niitä löytyy luomuna useampaa eli ei kannata kompastua kaupassa siihen vanhaan ja tuttuun valkoruskeapahviseen, jota varmaan käytettiin koulussakin tiikerikakkuun.

Annostelen vanukkaat moneen annokseen muumimukeihin tai kartiolaseihin,soijajugurttipurkin kansi (sama kuin raejuustossa) vain päälle ja pinoon jääkaappiin.

Varmoja lahjakirjoja

 Joululahjakirjat saa nykyisin tilattua netistä kilpailukykyisin hinnoin ja samalla välttyy tungokselta! Ei siis mikään huono homma, kun vaan keksii, mitä sieltä etsiä. Kirjakauppojen kahlaaminen on jotenkin vaikealukuista netin kautta. Tässä muutamia pommivarmoja vinkkejä!

Kemikaalicocktailin kirjoittajan, Noora Shinglerin, Marjoja ja maskaraa on mun mielestä lahjakirjojen aatelinen, täysin kotimainen ja omaan hyllyyn sen vuoksi hyvä, että sisältää joitakin reseptejä. Oli ällistyttävää lukea, miten joku syö samalla tavalla kuin itse. Joku toinen on siis käynyt samoja asioita läpi samaan aikaan, vaikkakin hieman eri syistä. Suuri ero on ehkä siinä, että itse en käytä ulkomaisia hedelmiä juurikaan ja saatan toisinaan käyttää sokeria ja hiivaa kirjoittajaa enemmän, mutta maidottomuus, venhättömyys, lisäaineettomuus, marjat, luomu jne. ovat täälläkin arkea. Suurin osa kirjasta on ruuasta, mutta sopiva lisäys tulee myös kosmetiikkaosuudesta. Naisille osuva lahja, vaikka toivoisin miestenkin lukevan tämän ;) Nykyään Noora kirjoittaa täällä.

Ja sitten miehille tai siis tottakai myös naisille, mutta tämä menee miehille varmasti. Ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin kirjat ovat niin suoraa puhetta, ettei miehen keskittymiskyky katkea. Nämä sisältävät sellaista tietoa, jotka kuluttajien olisi EHDOTTOMASTI tiedettävä. Jos siis ostat mitä tahansa ruokakaupasta, haluat tietää näiden kirjojen jutut. Toisin sanoen on aivan pöyristyttävää, mitä kaikkea me syömme, josta meillä ei ole hajuakaan. Suurin osa ei varmaan halua tietääkään, mitä suuhunsa laittaa. Tämä heppu kertoo hyvin ytimekkäästi asiansa ja miehille iskee varmasti hyvin tekninen kirjoitustyyli.  Ei voi sanoa muuta kuin voi apua, mitä kaikkea ja miten tärkeitä asioita meiltä kuluttajilta pimitetään. Niitäkään säädöksiä, mitä valmistajille on annettu, ei oikein tahdota noudattaa.

"Ruotsalaisessa Coopsin 360 gramman kääretortussa on tuoteselostuksen perusteella arviolta noin kaksi vadelmaa." (Aitoa ruokaa, s.101) Suomalaisessa Pirkan vastaavassa on BTW 18 E-lisäainetta ja sen lisäksi numeroimattomat, esim. keinotekoiset aromit. Miehiä saattaa myös kiinnostaa, miten suomalaiset (hyvin tavannomaiset, joita sinäkin olen  a i v a n  varmasti syönyt!) eineslihapullat ovatkin yllättäen valmistettu broilerinlihasta ja -nahasta. Vaikka kirjoittaja on ruotsalainen, otetaan suomalaiset tuotteet todella hyvin mukaan tarkasteltaviksi. Suosittelen siis ehdottomasti jokaiselle, joka joskus laittaa ruokaa suuhunsa!

Aurinkoista ruokaa on hieman vanhempi kirja, joka on hyvä perusteos uudenlaisen ruokakulttuurin omaksumiselle. Sen avulla aikoinaan tavasin muun muassa itujen idättämisohjeet. Tätä kirjaa näkee yhä vain myynnissä, eikä ihme. Ruohonjuuresta saadun ohjeen mukaan idätän nykyisin idut tosin metallisiivilässä, mikä on huippukeksintö. Asetan siivilän rasian päälle, jotta vedet pääsevät valumaan pois iduista ja laitan päälle kannen. Viritelmä ei siis tietenkään saa olla tiivis vaan sen pitää hengittää homehtumisen estämiseksi. Koska meillä ei ole keittiössä lainkaan yläkaappeja, kasvavat idut ihan ulos vedettävässä laatikostossa. Sieltä nostan siivilän pari kertaa päivässä huuhdeltavaksi haalealla vedellä ja parissa päivässä satsi on valmis. Tässä tavallisimpia ituja. 

Itse en ole vielä aloittanut itukautta eli tällä hetkellä ollaan nautittu vielä syksyn sadosta, esim. viimeinen pumpkin eli oranssi kurpitsa halkaistiin viime viikolla. Olen myös ilman huonoa omatuntoa tyhjentänyt pakastinta marjoista piittaamatta siitä loppuvatko ne kesken. Syötäväksihän ne on tarkoitettu ja parempia tietenkin, mitä nopeammin ne syö! Itukausi alkaa sitten joulun jälkeen ja siihenkin ehtii vielä kyllästyä ennen uutta tuoretta satoa. Harva muuten tietää, miten paljon idut sisältävät mm. c-vitamiinia!

Niksikirjat ovat todella hyviä hyllyntäytteitä eli näitä ei kertalukemalla sisäistä. Aivan mielettömän simppeleitä ja hyviä niksejä, joista suurin osa on unohdettu markkinoiden tuotua kallita tuotteita tarjolle. Meillä on muun muassa monet pesuaineet vaihdettu soodaan, etikkaan ja mäntysuopaan, koska mikään kaupan tuote ei ole niin tehokas, puhumattakaan kemiallisista aineista...

Nämä kirjat sopii kaikenikäisille. Vähän vanhemmatkin muistavat näitä lukiessaan, että ai niin, oma äiti aikoinaan tekikin näin. Jostain syystä käytännöt vain unohtuivat, kun olevinaan helppoa tuli tarjolle. Helpompaa kylläkin on olla vähemmässä orjuudessa markkinaihmeiden kanssa. Esim. ne kuuluisat kylpyhuoneen saumat eivät meillä puhdistu millään muulla niin hyvin kuin soodalla ja etikalla... Etikan hajun kyllä kestää, se haihtuu nopeasti pois. Parempi se kuin kemiallinen katku.

Tämä viimeisin on hieman out of season jouluna, mutta toivottavasti siitä olisi hyötynä ensi vuonna... Sitä pitää itsekin asennoitua uuteen satokauteen niin, ettei  silloin ole olevinaan maailman kiireisin ja jätä kaikkea tekemättä. Kyllä sitä niin kaduttaa talven aikana, kun yrittää etsiä kunnon ruokaa kivien alta.

Piparihaaste

Meidän joulussa on yksi asia, josta ei tingitä. Kaupan piparipurkkataikinaa meille ei tule, vaikka se yleisesti  on maidotonta. Tehdään taikina aina itse samalla reseptillä, jolla äitini on aina tehnyt. Luulin reseptin olevan äidin suvusta, mutta nyt kuulinkin, että se on saatu isäni äidiltä. Sitä syöneenä mikään muu pipari ei maistu ja koska olen sitä saanut ihan pienestä asti niin piparirima on korkealla ;D

Omissa pipareissa on kaksi jujua: 

a) tavallista reilummin mausteita b) kaulitaan niin ohueksi kuin vain mahdollista 

Tämä taikina ei todellakaan ole lapsityövoimalle vaan vaatii aikuiseltakin vauhtia ja poppaskonsteja. Lapsille voi antaa viereen vaikka sitä kaupan purkkataikinaa, jolla leikkiä ja tehdä niitä koristeiksi. Tai jos lapsille sopii niin jättävät leipomisen väliin ja antaa heidän maistella taikinaa ja keskittyä koristelemiseen. Raakana syötynä tämä taikina on rapean sulavaa :) 

Kuvassa keskimmäinen auttaa äitiä painamisessa muutama vuosi sitten. Muuten lapset meillä yleensä seuraa tätä hektistä toimintaa sivusta. Välillä on vähän morkkis, kun piparien tekemisellä on sellainen lasten kanssa puuhamisen perinne, mutta kuten sanottua meidän piparirima ei anna periksi ;) Superohuet piparit palavat myös erittäin herkästi uunissa, joten monesti ollaan molemmat aikuiset työn touhussa. Äiti leipoo vauhdilla ja isä nostaa uuniin ja pois. Silti aina klassisesti vähintään yksi pellillinen palaa :P

Piparitalo on sitten ollut asia erikseen eli sillä kun ei ole niin suuria taikinakriteereitä, päin vastoin kaupan taikina on siihen paljon helpompaa. Viime vuonna tein piparitalon  (kuvat alla) todella nopeasti pelkillä valkoisilla koristella. Raskauspahoinvointi oli jonkin verran edelleen päällä, joten keittiössä häärääminen ei oikein sopinut fiilikseen. Piparitalon syöminen taas on sarjassa niitä juttuja, joita lapset himoitsevat, mutta aikuisia puistattaa. Pölyyntynyt mökki tekisi mieli heittää joulun jälkeen suoraan kompostiin, mutta se aiheuttaisi ihan liian suuren porun. Yleensä siitä ei ole paljon edes jäljellä siinä vaiheessa, kun kummasti paloja irtoilee salaa. Tänä vuonna en varmaan puuhaan ryhdykään vaan tehdään sen edestä vaikka karkkeja.

Meillä taikinan valmistaa useimmiten mies ja taikina tehdään tuplana. Se pidetään yön yli jääkapissa, mutta  kivikovaksi se ei muutu (näin tulee rapeita, mutta hektisiä aikaansaannoksia, tosin kunnon voita käyttämällä tulee kovempi taikina, maidottomilla on tässä suhteessa ankeampi vaihtoehto eli muovimargariini). Taikinaa ei saa missään nimessä nostaa kerralla pöydälle pehmeämään, koska muuten homma menisi niin sanotusti pipariksi. Otan kerrallaan jääkaapista vain pienen palan, jonka työstän nopeasti valmiiksi. Kun palasta jää  pehmennyttä ylijäämää, laitan sen pakkaseen kovettumaan uudelleen, koska jääkaapissa se ei ehdi kovettua uudelleen.

PIPARIT

 250 g voita ja margariinia

reilu 2 dl sokeria

1 muna

reilu 1 dl siirappia

2 tl kanelia

2 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

2 tl soodaa

6 dl vehnäjauhoja

Ohje:

Aineet mitataan, siirappi ja mausteet kiehautetaan ja seos saa jäähtyä. 

Voi/margariini ja puolet sokerista vaahdotetaan, samoin muna lopun sokerin kanssa.

Voi-/margariinivaahtoon lisätään siirappiseos ja munavaahto voimakkaasti sekoittaen.

Lopuksi lisätään sooda ja jauhot.

Taikina saa seistä seuraavaan päivään, jolloin se kaulitaan...

Osan vehnäjauhoista korvasin viime vuonna spelttijauholla, jonka pitää olla hyvin hienoa (koostumukseltaan kuten tavallinen vehnäjauho, kaupan spelttijauho usein melko rakeista, vaikka paketissa lukee hieno jauho, olen siis saanut hienoimman spelttijauhon tilalta suoraan). Tänä vuonna olen ajatellut kokeilla spelttikaurapipareita eli korvaan vielä osan kaurajauholla, jota käytetään todella paljon (Siimeksen). Perusvehnättömänä versiona saisin syödä sitten itsekin, kun olen vauvan takia edelleen vehnättömällä. Spelttiä käytän, mutta sitäkin rajoitetusti. 

Vinkkejä!

1.  Älä valmista pipareita kuuman lampun alla (yläkaappien halogeenit), koska se pehmittää taikinaa ja vaikeuttaa työstämistä (ylipehmeää piparia on vaikea siirtää pellille).

2. Aseta kylmällä vedellä kastettu keittiöpyyhe kaulinta-alustan alle, kylmänä se pitää taikinaa kasassa työstön ajan ja pitää alustan paikoillaan. Se kannattaa kylmettää välillä uudestaan tai pitää vaihturia jääkaapissa.

3. Käytä piparien siirtämiseen mahdollisimman ohutta lastaa (veitsi ei riitä ohuille pipareille), itse käytän juustohöylää, jonka pyöräytän välillä jauhossa.

4. Piparit voi kaulia myös suoraan leivinpaperille (!), painaa muotit sillä etäisyydellä, että väleistä ylimääräisen taikinan poistamisen jälkeen paistoväli on sopiva. Pipareita ei tarvitse tällöin siirtää lainkaan! Asettaa pellin työtason reunaan ja hinaa leivinpaperin pipareineen suoraan pellille.

5. Taikinan voi käyttää erissä pakastamalla loppu taikinasta. Sitä voi käyttää esim. piirakan pohjana kaulintalaiskuuden iskiessä :D

Haastan kaikki sanomaan kaupan taikinalle ei kiitos. Taikinan valmistaminen kun on pikkujuttu verrattuna koko kaulintaruljanssiin... Omasta taikinasta kannattaa tehdä samalla luomua niin pitkälti kuin raaka-aineita saa. Voi, munat, sokeri ja jauhot löytyy luomuna jo melkein mistä tahansa. Luomumausteita saa luomukaupoista.

Kauraihme!

Keksin jotain aivan uutta, jos nyt ei maailmassa kuitenkaan, mutta itselle uutta ;D Olen juonut nyt koko syksyn marjapirtelöitä lähes joka päivä ja vatsa kiittää. Ja kun leipääkin syö vain pari kertaa korkeintaan viikossa (vehnätöntä) niin vatsa toimii. Siis täysin päinvastoin, kun suomalaisten ruokasuositusten mukaisesti. Se leipämäärä, mitä meidän käsketään syömään on ihan leipomoiden humpuukia. Marjoista ja kasviksista saatavat kuidut on niiiin paljon parempia ja se on tullut todistetuksi omalle vatsalle vihdoin. Mutta tämä ei siis ollut se uusi asia, tästä leipäaiheesta kirjoittaa Noora Shingler Marjoja ja maskaraa -kirjassa, jota suosittelen todella!

Kuvan pirtelöön on menossa mustikoita, soijamaitoa, luomumanteleita, avokadoa ja hunajaa

Uusi keksintö on se, että laitan pirtelöön kaurapuuron jämät! Tuloksesta tulee aivan loistava! Pehmeä, samettinen ja kiinteämpi. Se kannattaa nauttia mahdollisimman nopeasti tai toisin sanoen jääkapissa kauran maku muuttuu siksi kauramaiseksi mauksi, mistä lapsena ei pidetty ja mitä perustehotuotetutkaurapuurot ovat muutenkin, kovaa ja terävän makuista. 

Meillä kaurapuurolle asetetaan korkea rima! Sen yli on toistaiseksi yltänyt vain lähiluomutilamme kaurapuuro sekä Siimeksen kaurapuuro, jonka suurkuluttajia ollaan! Se suojaa vatsaa ja jos olen muutaman päivän ollut syömättä sitä niin kyllä tuntuu vatsassa. Kaura on niin laadukasta ja käsittelemätöntä, että tehdään puuro veteen. Joukkoon hieman suolaa ja rasvaa. Pojat syövät sen sellaisenaan tai pienellä sokerilla. Minä laitan päälle kourallisen marjoja, useimmiten mustikkaa, koska vadelmaa on niin vähän. Myös puolukka käy, viinimarja ja kokonaiset karviaiset. Kippaan marjat jäisenä päälle ja puuro on heti sopivaa syötäväksi! Ollaan syöty viime vuosina kilomäärin tuota Siimestä vasemmalla ;) (kuva Siimeksen nettisivuilta)

Tuote, jolla vierotin itseäni pois lehmänmaidosta näkyy alla. (silloin en uskaltanut vielä juoda sellaisenaan soijamaitoa, koska olen ollut aina maidon mausta tarkka). Tähän ruusunmarjakiisseliin tutustuin jo teinivuosina, mutta viime vuodet olen ollut melko koukussa siihen. Kukkarolle huono juttu, mutta ruusunmarjakiisseliä ei niin vain itse tehdä. Tämä on myös täydellistä puuron päälle, murojen kanssa, sellaisenaan juomana, maustamattoman soijajugurtin kanssa tai pirtelössä tykö. Kaupan kiisseleiden kanssa saa olla todella varovainen. Ne ovat pääosin täyttä potaskaa! Lightversiot ja sokerittomat sisältävät lisättyä VETTÄ ja MAKEUTUSAINETTA. Ja siitä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Tämä ruusunmarjakiisseli on todellakin ainoa kiisseli, mitä kaupasta kotiin tuon. Muuten kiisselit tehdään itse. Panostaisin enemmän kunnon marjojen hankkimiseen! Kätevin tapa tehdä kiisseli on sekoittaa kylmä vesi ja perunajauho ja keittää ne keskenään läpinäkyväksi kiisseliksi. Kun se on valmista, lisätään mehu (jopa jäinen) ja jäiset marjat, jotka jäähdyttävät sopan heti syötäväksi. Näin ei tule myöskään kiehutettua marjojen c-vitamiineja huitin tuuttiin.

Kaurainen aamu- tai välipalapirtelö

• Kaurapuuron jämät (1-2 dl)
• Reilu kourallinen JÄISIÄ(*) marjoja (1-2 dl)
• Saman verran nestettä eli kauramaito, soijamaitoa, (soijavaniljamaito paheellinen superelämys) tms. (1-2dl)
• Makeutukseen hunajaa tai muutamia kuivattuja luomutaateleita!

Sekoitetaan kaikki blenderissä tai sauvasekottimella, kaurapuuro menee nopeasti hienoksi ja erityisesti Siimeksen menee sametiksi, eikä rakeeksi. Pirkan luomukaurapuuroa EI siis voi verratakaan oikeaan kaurapuuroon. Meillä käytetetään sitä vain joskus, kun haluaa pientä vaihtelua. Taateli vaatii hieman enemmän työstöä, mutta menee silpuksi aika helposti. Jos joku pelkää taatelia niin aivan turhaan! Pirtelöön se jättää loistavan maun ja makeuden.

 

Kuivatut luomutaatelit ovat sitten eri juttu kuin esim. Pirkan kuivatut taatelit. Olen käyttänyt luomutaateleita syksyn aikana paljon ja viime kerralla niitä ei ollut kaupassa saatavana. Mies osti Pirkan ei-luomua ja laitoin sitä sitten vanhaan tapaan. Ihmettelin, kun vauvan kasvoihin alkoi tulla näppyjä, joita meille tulee lisäaineista. Kävin läpi omia syömisiäni, enkä oikein keksinyt, että olisin syönyt mitään "kiellettyä". Sitten viime torstaina satuin kurkkaamaan Pirkan taatelipussin kylkeen. Sisältää taateleiden lisäksi SÄILÖNTÄainetta E202, siis kuivatut taatelit! Pistää niin vihaksi, nuo säilöntäaineet kun ovat meille pahimmasta päästä. Ei olisi tullut itsellä mieleenkään. Tässä siis esimerkki jälleen siitä, miten hyllyn vastaava naapurituote on lisäaineeton, mutta toiseen tungettu sontaa ihan vain varmuuden vuoksi. Niinkin pieni määrä kuin muutaman säilöntäaineellisen taatelin syöminen aiheutti mystisen ihottuman, joka loppui kyllä heti, kun jätin taatelit laatikkoon. Tekisi mieli palauttaa avaamaton pussi kokonaan.

Kuvassa luomusarjaa, jota todella suosittelen. Kaapista löytyy myös rusinoita, aprikooseja ja viikunoita. Viikuna on pirtelössä monelle ehkä hieman eksoottisempi kokemus, mutta taateli todella mieto makeuttaja.

(*)HUOM! Mitä enemmän laitat joukkoon jäisiä marjoja sitä enemmän siitä tulee sorbettimaista. Ja tämä versio ei ole epäterveellistä! Olen jopa verrannut sitä jäätelöön ja tämä kyllä voittaa! Ei tule pahaa jälkiolotilaa, kuten jäätelöstä (meillä ihan tofujäätelö tms.) ja jäätelöstä tulee aina niitä säilöntäainenäppyjä. Ja kun marjoja on PALJON ja JÄISIÄ niin pirtelö on uskomattoman piristävä. Sitä kannattaa siis kokeilla kahvijanon kolkutellessa!

Lopuksi pieni tietoisku kaurasta. Kun Paavo Nurmi voitti aikoinaan hurjan määrän olympiakultaa (lähes kaikki juoksulajit, juu, kyllä suomalainen...), hänen aamupalaansa ihmeteltiin kisapaikalla. Herra söi nimittäin kaurapuuroa. Muiden maiden edustajat naureskelivat, että sehän on hevosten ruokaa. Paavo Nurmi kommentoi tähän sitten, että sen vuoksi hän juokseekin kuin hevonen.

Minä jatkan ompelunkoneen polkemista kuin hevonen...

C-vitamiinipommi

Ensimmäinen vuosi, kun meidän tyrnit tuottavat kunnolla. Ostetiin aikoinaan kaksi naarasta ja yksi uros ja istutettiin ne melko lähekkäin toisiaan. Kaduin tätä jälkeenpäin, kun näin, miten suuriksi ne voivat kasvaa. Kaupungin puistossa kotimme lähellä kasvaa tyrnipensaita ja ne on vaaaaltavia. Viime syksynä bongasin ne sieltä ja olivat täynnä marjoja, joita kukaan ei poimi. Ajattelin, että nostetaan omat pensaamme vielä ylös, mutta sitten kävikin niin, että ne tekivät ensimmäisen suuren sadon. Luulen, että ovat juurtuneet niin hyvin, ettei siirto enää kannata. Voi olla, että läheikkäin istuttamisesta on ollut se etu, että ainakin pölyttyvät tai miten sitten se niiden uronaarasjuttu meneekään...

Laitan tyrnit sellaisenaan pakkaseen, josta niitä voi napsia. Olen heittänyt niitä pirtelöidenkin joukkoon, missä hapan maku piiloutuu. Tässä on todella v ä r i k ä s t ä ruokaa.