tiistai 29. marraskuuta 2011

Piparihaaste

Meidän joulussa on yksi asia, josta ei tingitä. Kaupan piparipurkkataikinaa meille ei tule, vaikka se yleisesti  on maidotonta. Tehdään taikina aina itse samalla reseptillä, jolla äitini on aina tehnyt. Luulin reseptin olevan äidin suvusta, mutta nyt kuulinkin, että se on saatu isäni äidiltä. Sitä syöneenä mikään muu pipari ei maistu ja koska olen sitä saanut ihan pienestä asti niin piparirima on korkealla ;D

Omissa pipareissa on kaksi jujua: 
a) tavallista reilummin mausteita b) kaulitaan niin ohueksi kuin vain mahdollista 
Tämä taikina ei todellakaan ole lapsityövoimalle vaan vaatii aikuiseltakin vauhtia ja poppaskonsteja. Lapsille voi antaa viereen vaikka sitä kaupan purkkataikinaa, jolla leikkiä ja tehdä niitä koristeiksi. Tai jos lapsille sopii niin jättävät leipomisen väliin ja antaa heidän maistella taikinaa ja keskittyä koristelemiseen. Raakana syötynä tämä taikina on rapean sulavaa :) 

Kuvassa keskimmäinen auttaa äitiä painamisessa muutama vuosi sitten. Muuten lapset meillä yleensä seuraa tätä hektistä toimintaa sivusta. Välillä on vähän morkkis, kun piparien tekemisellä on sellainen lasten kanssa puuhamisen perinne, mutta kuten sanottua meidän piparirima ei anna periksi ;) Superohuet piparit palavat myös erittäin herkästi uunissa, joten monesti ollaan molemmat aikuiset työn touhussa. Äiti leipoo vauhdilla ja isä nostaa uuniin ja pois. Silti aina klassisesti vähintään yksi pellillinen palaa :P


Piparitalo on sitten ollut asia erikseen eli sillä kun ei ole niin suuria taikinakriteereitä, päin vastoin kaupan taikina on siihen paljon helpompaa. Viime vuonna tein piparitalon  (kuvat alla) todella nopeasti pelkillä valkoisilla koristella. Raskauspahoinvointi oli jonkin verran edelleen päällä, joten keittiössä häärääminen ei oikein sopinut fiilikseen. Piparitalon syöminen taas on sarjassa niitä juttuja, joita lapset himoitsevat, mutta aikuisia puistattaa. Pölyyntynyt mökki tekisi mieli heittää joulun jälkeen suoraan kompostiin, mutta se aiheuttaisi ihan liian suuren porun. Yleensä siitä ei ole paljon edes jäljellä siinä vaiheessa, kun kummasti paloja irtoilee salaa. Tänä vuonna en varmaan puuhaan ryhdykään vaan tehdään sen edestä vaikka karkkeja.


Meillä taikinan valmistaa useimmiten mies ja taikina tehdään tuplana. Se pidetään yön yli jääkapissa, mutta  kivikovaksi se ei muutu (näin tulee rapeita, mutta hektisiä aikaansaannoksia, tosin kunnon voita käyttämällä tulee kovempi taikina, maidottomilla on tässä suhteessa ankeampi vaihtoehto eli muovimargariini). Taikinaa ei saa missään nimessä nostaa kerralla pöydälle pehmeämään, koska muuten homma menisi niin sanotusti pipariksi. Otan kerrallaan jääkaapista vain pienen palan, jonka työstän nopeasti valmiiksi. Kun palasta jää  pehmennyttä ylijäämää, laitan sen pakkaseen kovettumaan uudelleen, koska jääkaapissa se ei ehdi kovettua uudelleen.
PIPARIT
 250 g voita ja margariinia
reilu 2 dl sokeria
1 muna
reilu 1 dl siirappia
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl soodaa
6 dl vehnäjauhoja

Ohje:
Aineet mitataan, siirappi ja mausteet kiehautetaan ja seos saa jäähtyä. 
Voi/margariini ja puolet sokerista vaahdotetaan, samoin muna lopun sokerin kanssa.
Voi-/margariinivaahtoon lisätään siirappiseos ja munavaahto voimakkaasti sekoittaen.
Lopuksi lisätään sooda ja jauhot.
Taikina saa seistä seuraavaan päivään, jolloin se kaulitaan...

Osan vehnäjauhoista korvasin viime vuonna spelttijauholla, jonka pitää olla hyvin hienoa (koostumukseltaan kuten tavallinen vehnäjauho, kaupan spelttijauho usein melko rakeista, vaikka paketissa lukee hieno jauho, olen siis saanut hienoimman spelttijauhon tilalta suoraan). Tänä vuonna olen ajatellut kokeilla spelttikaurapipareita eli korvaan vielä osan kaurajauholla, jota käytetään todella paljon (Siimeksen). Perusvehnättömänä versiona saisin syödä sitten itsekin, kun olen vauvan takia edelleen vehnättömällä. Spelttiä käytän, mutta sitäkin rajoitetusti. 

Vinkkejä!
1.  Älä valmista pipareita kuuman lampun alla (yläkaappien halogeenit), koska se pehmittää taikinaa ja vaikeuttaa työstämistä (ylipehmeää piparia on vaikea siirtää pellille).
2. Aseta kylmällä vedellä kastettu keittiöpyyhe kaulinta-alustan alle, kylmänä se pitää taikinaa kasassa työstön ajan ja pitää alustan paikoillaan. Se kannattaa kylmettää välillä uudestaan tai pitää vaihturia jääkaapissa.
3. Käytä piparien siirtämiseen mahdollisimman ohutta lastaa (veitsi ei riitä ohuille pipareille), itse käytän juustohöylää, jonka pyöräytän välillä jauhossa.
4. Piparit voi kaulia myös suoraan leivinpaperille (!), painaa muotit sillä etäisyydellä, että väleistä ylimääräisen taikinan poistamisen jälkeen paistoväli on sopiva. Pipareita ei tarvitse tällöin siirtää lainkaan! Asettaa pellin työtason reunaan ja hinaa leivinpaperin pipareineen suoraan pellille.
5. Taikinan voi käyttää erissä pakastamalla loppu taikinasta. Sitä voi käyttää esim. piirakan pohjana kaulintalaiskuuden iskiessä :D

Haastan kaikki sanomaan kaupan taikinalle ei kiitos. Taikinan valmistaminen kun on pikkujuttu verrattuna koko kaulintaruljanssiin... Omasta taikinasta kannattaa tehdä samalla luomua niin pitkälti kuin raaka-aineita saa. Voi, munat, sokeri ja jauhot löytyy luomuna jo melkein mistä tahansa. Luomumausteita saa luomukaupoista.

2 kommenttia:

  1. Minä teen myös reiluilla mausteilla piparitaikinan (n. 1 1/2 kertaa enemmän kuin alkuperäisessä reseptissä). Toisin kuin sinun reseptissä en käytä lainkaan kananmunaa, mutta kermaa kyllä. :) Kaupan taikina maistuu ei-millekään, joten ei kiitos sellaista meille. Mutta sen verran kyllä myönnän (hieman häveten) että kun väsäsin jo yhden piparihuussin (heh) lahjaksi ihan omasta taikinasta, niin en jaksa meille enää tehdä omasta taikinasta taloa. Lapset kuitenkin haluaisivat sellaisen koristella joten ostin sellaisia valmiita paloja. Piparitaloa kun ei meillä ainakaan niinkään syötäväksi tehdä vaan ihan koristeeksi. Leivotaan sitten seuraavasta taikinasta syötäviä pipareita. ;)

    VastaaPoista
  2. Täällä myöskin yksi huusholli, jossa kerran tehtiin itse taikina ja sille tielle jäätiin =). Tosin me tykätään paksuista ja pehmeistä pipareista, siksi kaulin paksulti ja paistan hiukan alle ohjeen.

    VastaaPoista