Luomu-kset

Tästä se alkaa. Ajattelin jakaa arjestamme myös ruokaan ja muuhun luomuun liittyvät oivallukset. Pesä puussa -blogiin päivitän enemmän ei-syötäviä kätten tuotoksia. Kerrottavaa on pöperöpuolella vaikka millä mitalla, joten täytettäköön tätä pikkuhiljaa. Vauva-arki rutistaa ajan hyvin tiiviiksi, joten pitänee kai lisätä vain tehokkuutta.

Perhessä on allergioita ja suurimpana ohjenuorana on maidottomuus. Tai paremminkin lehmänmaidottomuus. Seuraava ohjenuora on lisäaineettomuus ja tietenkin käsi kädessä tämän kanssa kulkee luomu. Kasvissyöjiä emme valitettavasti ole, mutta lihan osuus on huomattavasti pienempi kuin ennen. Kaikki tämä ei ole tapahtunut hetkessä vaan on tulosta viiden vuoden ruokaremontin jälkeen. Ja tämä remontti jatkuu koko ajan lisää, koska saamme uutta tietoa ja alan markkinat muuttuvat (onneksi) jo parempaan suuntaan.

Mikään ei tietenkään lähtenyt vapaaehtoisuudesta, yhtäkkisestä oivalluksesta tai ruokauskoon tulemisesta (nostettakoon hattua niille, joilla nuo konstit riittävät). Meillä vastaan tuli pakko, koska keskimmäinen lapsi syntyi huonovointisena, toisin sanoen hänen vatsansa ei ottanut vastaan juuri mitään. 

Reilun viiden vuoden jälkeen ollaan paljon viisaampia siitä, mitä suuhun laitamme. Emme syö monipuolisesti länsimaalaisen kultturin valtavirran valossa (markettien tarjonnan valossa), mutta syömme silti MONIpuolisesti, värikkäästi, puhtaasti ja ravinteikkaasti. Ihminen voi siis syödä olevinaan monipuolisesti syömällä kaikkea, mitä marketit tarjoavat. Siitä on tullut osa kulttuuria ja uskomme jo sen olevat normaalia. Ihmistä ei kuitenkaan ole tarkoitettu syömään sitä kaikkea, mitä värikkään muovipussit meille mainostavat. Ihmisen ei tarvitse saada kaikkea näille leveyspiirille eksoottista aina ja heti -tyyliin. Maalaisjärki on kadonnut yhä kauemmas ja olemme vieraantuneet siitä, mistä ruoka tulee ja miten se päätyy lautasellemme.  

Jos olet poikennut tästä valtavirrasta, olet saanut leiman viherpiipertäjänä, allergisena ongelmikkona tai muuten vain häiriötä ravintoloissa ja ruokatiskeillä aiheuttavana. Aivan kuin ruuan sisällön tai alkuperän kysyminen olisi väärin. Näin se koetaan, koska harvaa on enää kiinnostanut, mitä suuhunsa laittaa. Valmistajat ja kauppiaat ovat voineet myydä ihan mitä vaan, koska kansa ostaa halvan hinnan, paketin ulkoasun tai mainossloganeiden perusteella. Kevyttuotteet laihduttavat ja Aktiviat auttavat.

Onneksi kaikki on muuttumassa ja muidenkin vaihtoehtojen toteuttaminen mahdollista, jopa helppoa. No, jos ei ihan aloittelijalle helppoa, niin ainakin paljon helpompaa kuin ennen. Nostetaan hattua jälleen niille, jotka ovat toteuttaneet tämän 1980-1990-luvuilla.

Lähilukua harrastaville ilmoitettakoon, että emme ole ehdottomia, (siksi kyse ei ole mistään uskon noudattamisesta). Meidänkin perhe käy joskus hätätilanteessa Hesellä ja ehkä tulee karkkiakin maistettua. En halua moralisoida muita vaan tarkastella aihessa omasta näkökulmastamme. Vanhempina olemme vastuussa omista lapsistamme ja siitä, mitä he syövät. Uskokaa vaan, mitä taistelua meillä käydään karkkien ja muun vastaavan kanssa koko ajan! Lapset haluavat tietenkin sitä, mitä on kavereilla, naapureilla, kummeilla ja kaimoilla, eikä TV-mainonta tai kaupan hylly auta meitä yhtään!

Olen kuullut myös voivotteluja "Miten meidän lapsiparat eivät saa syödä karkkia", mikä sinänsä ei pidä paikkansa. Meillä herkutellaan ehkä liiankin kanssa, mutta herkku ei ole ensimmäinen MegaMixSuperPussi kassanjonon pielessä. Ja valitettavasti joskus sekin on, koska niiltä on vaikea välttyä kavereiden luona, synttäreillä, lahjana, elokuvareissulla eli spesiaalitilanteessa...ja joskus tuntuu, että spesiaalitilanne on koko ajan. Yritetään kuitenkin parhaamme ja nautitaan silti elämästä.

Toivon, että blogi antaa ideoita lukijoille, mutta parasta olisi myös itse saada uutta tietoa ja inspiraatiota tätä kautta. Kommentoikaa ja ideoikaa rohkeasti kanssani :)

Basilikaa kuivumassa...